FLORIDA: 7.11. Viimeinen päivä Miamissa - lennot kotiin...

Haikein mielin heräsimme lentokentän viereisestä hotellista viimeiseen päivään. Lento Münchenin kautta Helsinkiin lähti illalla seitsemältä, mutta kentän muodollisuuksien ja auton palautuksen vuoksi luppoaikaa oli vain klo 16 asti.

 

Loput tavarat laukkuihin ja istuen päälle, että menivät lukkoon ja matkaan. Käytiin vielä kiertelemässä Miamissa, loput pikkuostokset Walmartista, Walgreenista ja Kmartista. Syömään mentiin lasten lempparihampparipaikkaan Wendy's:lle syömään Baconatorit eli pekonihampparit. 

 

Sää oli tuulinen ja puolipilvinen. Miami ei siis halunnut näyttäytyä meille aurinkoisena kaupunkina... ei hätää, aurinkoa saatiin tarpeeksi ladattua muissa kaupungeissa.

 

Auton palautus sujui ongelmitta ja nopeasti, samoin kuin lennon check-in ja turvatarkastuskin - olimme riittävän ajoissa kentällä, joten aikaa jäi kaupoissa kiertelyyn ja syömiseenkin ihan kivasti.

Lento Miamista Müncheniin pääsi lähtemään ajoissa ja matka meni nopeammin kuin mennessä, leffoja katsellen ja puoliksi torkkuen. Müncheniin saavuttiin n. 10.30 paikallista aikaa. Mitään kiirettä ei ollut, koska odotusaikaa Helsingin lennolle oli yli viisi tuntia.

Kentällä kiertelyn jälkeen me kaikki olimme ihan poikki ja otimme pienet nokoset lentokentän penkeillä, lapset nukahtivat niin sikeästi, että heitä piti tosissaan herätellä Helsingin koneeseen. 

 

 

Lumiseen ja kylmään Helsinkiin laskeuduttiin seitsemän maissa - taksi alle ja omaan kotiin....

FLORIDA: 6.11. Aurinkoa, rantaa, ajamista ja alligaattoreita

Aamulla hetättiin kaikki jonkin sortin hälytykseen hieman yli klo 7, yritettiin jatkaa unia, mutta hälytys kuului uudelleen. Ääni oli niin outo, että nousimme paikallistamaan sitä. Hetken päästä huomasin, että kännykkääni on lähetetty Amber-hälytys. Herätys tuli siis hälytysäänenä huoneen kelloradiosta. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on lapsen kidnappaus tms. ja hälytyksessä kerrottiin selkeästi, missä tämä on tapahtunut ja millaista autoa, rekisterinrokin mainittuna, etsitään...

Eipä siinä sitten enää nukuttanut, niin puin päälle (pojat jäi nukkumaan) ja lähdin rantaan. Rannalla oli jo vaikka kuinka paljon porukkaa, osa lenkillä, osa keräämässä simpukoita. Hetken päästä tytärkin tuli rantaan ja aloimme etsiä - mitäpä muutakaan, kun sitä kauneinta simpukkaa :)

Aamuisen kävelyn jälkeen kokoonnuimme koko porukka aamupalalle.

 

Aamiaisen jälkeen suuntasimme hotellin poolille. Tosin tytöt lähtivät vielä rannalle nauttimaan uskomattomasta määrästä simpukoita ja helteisestä auringosta.

 

Millään ai olisi malttanut jättää näitä maisemia, mutta pakko, koska illaksi oli ehdittävä vielä Miamiin ja yksi kohde välissäkin oli vielä nähtävä. Tässä vielä Sanibelin rantaa, vesi oli laskenut huomattavasti, jonka vuoksi rannassa näkyi selkeästi veden pinnan vaihtelut.

 

Ajomatkaa Miamiin oli muutaman tunnin verran. Koska ajoimme halki Everglades -alueen, päätimme poiketa katsomaan alligaattoreita Everglades Holiday Parkiin...

 

Vajaa puolentoista tunnin Everglades piti sisällään shown ja veneajelun, jonka aikana näimme luonnossa alligaattoreita, iguaaneja ja erilaisia lintuja. Kuski ajoi aivan hullun lujaa pitkin suoaluetta (jokea) - olo oli kuin huvipuistolaitteessa konsanaan. Välillä siis pysähdyttiin valokuvaamaan luonnon ihmeitä.

Yhdellä meistä oli kuulemma ihan liian vähän ostoksia (arvaatte varmaan kellä), joten pysähdyttiin vielä Sawgrass Mills:iin tuhlaamaan viimeisiä rahojamme ja sieltä suoraan hotelliin. Viimeinen yö Amerikassa ja huomenna kotiin :(

FLORIDA: 5.11. Kohti Sanibelin simpukoita...

Aamu alkoi aamiaisella ja laukkujen pakkaamisella. Tänään suunnattiin kohti Länsi-Floridaa ja Sanibel Islandia. Aurinko paistoi ja lämpötila oli jälleen lähellä kolmeakymmentä. Voi kun tätä lämpöä ja aurinkoa voisi pullottaa mukaan...

Kuulimme paikalliselta kaverilta vinkin, että poiketkaa ihmeessä matkalla katsomaan Bok Toweria, tuo torni, jota kutsutaan myös Amerikan Taj Mahaliksi, on kuuluisa häiden viettopaikka ja turistinähtävyys. Torni on keskellä lime-viljelmiä ja nousee korkeudessaan kaikkien palmujen, tammien ja mäntyjen yläpuolelle. Torni on 62m korkea ja näyttävä. Sitä ympäröi valtavat puutarhat näyttävine kukkineen ja puineen.

 

Tornia ympäröi vesiallas, 'vallihauta', jossa uiskentelee värikkäitä kaloja ja altaan reunalla on kalanruoka-automaatteja, josta quarterilla sai ostettua annoksen kalanruokaa...

 

Tuossa tornissa on se erikoisuus, että se soittaa   tietyin ajoin tornin 60:llä kellolla eri melodioita. Puistossa on paljon penkkejä, joille ihmiset tulevat istuskelemaan ja nauttimaan kellojen soinnista, joka oli todella heleän kaunis, sekä upeista näkymistä.

 

Kierreltiin puistossa aikamme ja kahvit ja jätskit nautittuamme jatkoimme matkaa. Nyt paahdettiinkin pari tuntia, lasten torkkuessa takapenkillä. Toki kerran pysähdyttiin syömään pikaruokaa. Täällähän näitä hampurilaispaikkoja riittää, mutta positiivisen kokemuksen jätti Taco Bell, joka tarjoilee pikaruokana tacoja, burritoja eri muodoissaan.

Matkalla nähtiin myös maastopalo, jota sammuttamassa oli useita paloautoja, paikallisten asukkaiden seuratessa vierestä.

Paikoitellen reitin varrella olevat maisemat muistuttivat ajamista Suomessa, teiden varsilla kasvoi mäntyjä ja tie vei peltojen halki täysin tasaisessa maastossa.

Saavuttiin kauniille Sanibelin saarelle alkuillasta. Hotellimme on puinen kaksikerroksinen 'rantatalo' ihan Tyynen valtameren rannassa. Ihmiset - siis vierailijatkin tervehtivät kaikki toisiaan ja täällä on jotenkin rentoutunut tunnelma. Olin kuullut, että ranta olisi täynnä simpukoita ja niinpä simpukka-(ja kivi-)friikkinä halusin suoraan juosta rannalle.

Ja totta se on, valkoinen hiekkaranta on täynnä simpukoita!! En ikinä ole nähnyt moista määrää simpukoita - kädet olivat välittömästi täynnä toinen toistaan nätimpiä yksilöitä, koska niitä vaan on ihan pakko kerätä...

 

Niinpä oli palattava hotellille hakemaan muovikassi, johon niitä pystyi keräämään. Pojat jäivät polskimaan altaalle. Riensimme takaisin ja ihailimme auringonlaskua siinä samalla, kun keräilimme simpukoita - tänne haluan tulla uudestaan!

 

Merivesi tuntui illalla viileältä, niin mukavuudenhaluisena me tytötkin palasimme altaalle iltauinnille.

 

Suihkun jälkeen lähdimme etsimään kyliltä vielä ruokapaikkaa. Melko pimeää, koska katuvaloja ei ole, ainoastaan valaistut majoituspaikkojen ja ravintoloiden kyltit. Löysimme kuitenkin mukavan näköisen ruokaravintolan, joka ei ollut kalaravintola. Paikka nimittäin on täynnä seafood -ravintoloita ja täällä saisi syödä hyvinkin eksoottisia kaloja, ellei yksi olisi allerginen...

Paikka oli menossa kiinni, joten tarjoilija sanoi, että voisimme tilata vain kiviuunissa paistettua pizzaa. Omistaja kuitenkin kuuli tarjoilijan sanat ja näki hieman pettyneet ilmeemme ja riensi luoksemme sanoen, että saamme tilata mitä vaan listalta, he ovat vielä auki, että mekin saamme syödä :) Aivan loistavaa italialaistyyppistä ruokaa. Tykkäsimme kovasti ja jälleen kerran palvelu ja amerikkalaisten ystävällisyys yllätti meidät positiivisesti. Vatsat pinkeinä palasimme hotellille huilimaan.

FLORIDA: 4.11. Universal Studios ja Islands of Adventure

Tänään oli loman aikaisin herätys klo 7:10, koska päivä oli tarkoitus viettää Universal Studioilla ja Islands of Adventure -teemapuistoissa. Aamupalan nautimme hotellissa muutaman muun aikaisen perheen kanssa. Syötiin tukevasti ja ajettiin kohti Universal Studioita...

 

Tänään piti säätiedotuksen mukaan sataa vettä,  mutta kuinkas kävikään, taisi olla koko loman kuumin päivä. Parkkihallit ovat valtavat - olemme kerran onnistuneet hukkaamaan auton tänne samaiseen halliin, joten siitä viisastuneena otin valokuvan auton rekisterikilvestä sekä parkkihallin numerosta. King Kong 412. Hallin kerrokset on siis teemoitettu eläinhahmoin - tosi selkeästi, tällä kertaa löytäisimme auton, varmasti.

Näihinkin puistoihin kuljettiin metallinpaljastimen läpi ja laukut läpivalaistiin  - olo oli kuin lentokentällä. Turvallisuudesta pidetään todella tarkasti huolta, joka on positiivista, vaikka hidastaakin sisäänpääsyä.

 

Ilman erillisiä suunnitelmia, etenimme ensin studioiden puolta ja aloitimme Minion -ajelulla, koska minionit vaan on niin ihania. Ajelussa istuttiin vaunussa 3D -lasit päässä ja kiidettiin virtuaalisesti aika haipakkaa tahtia Minion -maailmassa. Sitten mentiin katsomaan Terminator 3D -esitystä, joka oli elokuvan ja näytelmän sekoitus, valtavin äänitehostein. Shrekin 4D -esityksessä saatiin välillä päälle vesipisaroita ja ilmavirtauksia tärisevillä penkeillä.

 

'Rauhallisen' alun jälkeen teini sai houkuteltua isänsä puiston hurjimpaan vuoristorataan, Hollywood Rip Ride Rockit. Isänsä hiukan epäröi (ja taisi paniikkikin iskeä), mutta oli luvannut tyttärelleen, että lähtee mukaan. 40min. jonotuksen jälkeen vaunu singahti matkaan ensin täysin pystysuorasti ylöspäin ja miltei samoin alaspäin ja sen jälkeen se olikin melkoista kyytiä :) Tytär (huvipuistohirmu) oli enemmän kuin innoissaan ajon jälkeen - isästä en välttämättä sanoisi samaa :D

Miljööseen on puistoissa panostettu paljon, tässä muutamia kuvia Universalin puolelta...

 

Meidän perhe fanittaa Simpsoneita ja ne olivatkin näkyvästi esillä puistossa. Simpson Ride oli kaikkien meidän mieleen. Käytiin syömässäkin Krusty Burgerissa - ruoka nyt ei ollut kovin hääviä, siinä annoksessa taisi maksaa vain nimi.

 

 

Itse hahmotkin tuli nähtyä kadulla, mutta kuviin heidän kanssaan ei sentään jonotettu ;)

Kaikkiin esityksiin ja ajoihin piti jonottaa 20-50min., joten päivä kului joutuin. Meillä oli vielä toinenkin puisto kierrettävänä, joten neljän jälkeen oli riennettävä sinne.

Islands of Adventure:

Tässä puistossa supersankarit näyttäytyvät värikkäiden talojen edustoilla. Tunnelma on muutenkin täysin erilainen kuin Studioiden puolella.

Täällä on myös enemmän ajeluita ja ne muutamat hurjat vuoristoradatkin löytyvät täältä. Menin kai heikkona hetkenä lupaamaan teinille, että tulen hänen kanssaan johonkin vuoristorataan... alkoi välittömästi kaduttamaan, kun hän valitsi Hulk-radan, mutta ei auttanut - lupaus oli pidettävä ja niin sitä mentiin. Jonossa kädet hikoilivat ja sydän hakkasi, mutta pois ei enää päässyt. Mars vaunuun, turvapuomit kiinni ja menoksi. Huh, mitä kyytiä, silmukkaa toisen perään ja hirmuisella vauhdilla, mutta hengissä selvittiin, vaikka olo oli kuin vastapestyllä pyykillä linkouksen jälkeen.

Jurassic Park -ajelu oli rauhallinen, loppuhuipennusta lukuunottamatta, joka kasteli osan meistä.

 

Etenkin Harry Potterin 'maailma' on hienosti toteutettu ja sielä löytyy huippuvuoristorata, jossa kaksi rataa menevät ikäänkuin limittäin ja koska tämäkin tuli käytyä, niin voin taata, että vauhtia riittää. Nuppi oli niin sekaisin kierroksen jälkeen, että kävely muistutti lähinnä humalaisen hoiperrusta.

 

Puiston uutuus King Kong jäi meiltä ajanpuutteen vuoksi kokematta, koska siihen oli 75min. jonotusaika!! Aivan liikaa seistä jonossa noin kauan. Sen sijaan ihailimme hienoja puitteita, joita puistoon on rakennettu.

 

Kaikki kiva päättyy aikanaan, niin myös meidän vauhdikas huvipuistopäivä. Jalat olivat niin turtana, että vaivoin jaksoimme vielä kävellä autolle (joka löytyi heti). Tässä vielä lopun tunnelmointia...(takana näkyvä vuoristorata on osa Hulkista).

 

FLORIDA: 3.11. Chillin' in Orlando

Tänään päätettiin ottaa rennosti ilman aikatauluja, jotta loma tuntuu lomalta. Tänään oli myös hotellinvaihtopäivä, joten tavarat autoon ja matkaan. Sää oli helteisen aurinkoinen.

Ruokapaikkoja on valtavasti ja vaikka olemme joka päivä valinneet aina eri paikat, joissa syömme, ei edes kaikkia ns. pikaruokapaikkoja ehdi kahlata läpi, muista ravintoloista puhumattakaan. Ostoskeskuksissa on aina Food Court- alueet, joiden ravintolat kilpailevat asiakkaista jakamalla maistiaisia ravintolan edessä. Kuvassa vain muutamia Florida Mall:n ravintoloita.

McDonald'sissa oli mielenkiintoinen itsepalvelutilaus-/maksuautomaatti, tuleekohan tuo koskaan Suomeen. Siinä koko tilaus hoidettiin automaatilla ja valmiit ruoat noudettiin tiskiltä. Limua saa myös juoda niin paljon kuin haluaa - ihmettelivät monesti meitä, kun miltei aina tilasimme juomaksi vettä. 

 

 

Ihmiset ovat täällä äärettömän ystävällisiä. 

Tästä ihmisten ystävällisyydestä ja lämminhenkisyydestä suomalaisten pitäisi ottaa oppia.

Orlandon toinen hotellimme sijaitsee lähellä Disneyn puistoja. Hotellista on järjestetty kuljetus puistoihin. Tämä hotelli onkin niin viihtyisä, ettei sitä varmaan suotta ole valittu Amerikan toiseksi parhaaksi perhehotelliksi - tämä selvisi vasta paikan päällä. 

 

Tänään on siis oltu rennosti, ajeltu katsellen Orlandoa, uitu uima-altaalla, poikettu ostamaan porukalle lenkkarit Outlet kylästä ja käyty läheisessä Walgreens:issä hakemassa juotavaa ja pientä syötävää, kun meillä on nykyisessä majoituspaikassa keittiönurkkaus kaikkine varusteluineen.

Poikien mieleen on hotellissa oma pelihuone, jossa on erilaisia flippereitä, autopelejä yms. Meille tytöille löytyy kuntosali - nyt kun olemme hankkineet uusia treenivaatteitakin.

Päätin kokeilla hotellin pyykkihuonetta ja periamerikkalaisia pyykkikoneita. Ei siksi, että puhtaat vaatteet olisivat loppu, vaan siksi, että noiden haisevien pyykkikassien kanssa ei ole niin kivaa matkustaa. Automaatista sai ostettua pyykinpesujauhetta, sitten vaan se ja pyykit koneeseen, quarterit laitteeseen ja ohjelma päälle - olipa helppoa. 

Syömään päädyttiin hotellin vieressä olevaan italialaiseen pizzeriaan. Ehkä erikoisin pizzapohja, jota olen maistanut. Se oli kuin cream crackeriä olisi syönyt. Pizza kokonaisuudessaan oli ihan hyvä. Lapset saivat lopuksi ilmapallot henkilöltä, joka käy taittelemassa palloja myös teemapuistoissa...

 

FLORIDA: 2.11. Disney Hollywood Studios

Aamu valkeni puolipilvisenä Orlandossa. Tänä aamuna meillä oli kello herättämässä, ensimmäistä kertaa loman aikana, koska oli tarkoitus suunnata Disneyn Hollywood Studioille.

Aamupala nautittiin IHOP -pannukakkutalossa. Me tytöt söimme fitness-ateriat - oli muuten paikan ainoa ateria, johon oli kalorit merkitty näkyviin, 410 Kcal :) 

 

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kysymään lippuja Disneylle, koska ajattelimme, että ne saa paljon edullisemmin etukäteen. Eilen illalla minulle tehtiin tällaisessa 'Attraction tickets'-

standillä hyvä tarjous ja suuntasimme samalle ständille. Tarjous oli kieltämättä niin hyvä, että hieman epäilytti... no olihan siinä koira haudattuna... se vain jäi eiliseltä 'myyjältä' mainitsematta. Olisi pitänyt osallistua 1,5 tunnin luentoon kuulemaan lomaosakkeista, yeah right, ei ikinä. Niinpä lähdimme suoraan ajamaan kohti teemapuistoa ja sadattelimme, kuinka myöhässä jo olimmekaan.

Onneksi autojonoja ei pahemmin ollut, joten pääsimme sujuvasti jättämään auton 20$ maksavaan parkkiin (normi kenttäpaikka). Jos oisimme maksaneet 35$, olisimme päässeet lähemmäs sisäänkäyntiä, mutta miksi maksaa enemmän, kun Disney -juna vie parkkipaikalta maksutta sisäänkäynnille ja juna kulkee non-stop.

Sisäänkäynnillä kaikilta tarkastettiin laukut, ihan pienimmätkin käsilaukut, joten siitä alkoi ensimmäinen jonotus. Alueelle päästyämme menimme ensiksi katsomaan Star Wars: A Galaxy far, far away -esitystä, jossa ulkolavalle nousivat teeman mukaisesti pukeutuneet tunnetut Star Wars hahmot. Oli tulta, savua ja ääntä, meidän perheen ainoa Star Wars -fani oli innoissaan, mutta kyllä se viihdytti meitä muitakin. Aurinko oli alkanut paistaa, joten 15 min. paikallaan seisten siinä kuumuudessa kyllä riitti.

 

Seuraavaksi menimme 'vilvoittelemaan' sisäajelulle, joka oli läpileikkaus Disneyn elokuviin kautta historian ja sieltä Star Wars -dokumenttia katsomaan. Tästä taisi innostua vain meidän ainoa Star Wars -fani. Toy Story Maniassa ammuimme liikkuvista vaunuista 3D-lasit päässä screeneille minkä ennätimme, niin että lopuksi kädet olivat ihan kipeänä. Meidän teini peittosi koko porukan, mutta kaikilla oli tosi hauskaa.

 

Meidän perheen yksi ehdottomista suosikeista oli The Twilight Zone Tower of Terror! Vanha hylätty hotelli, jossa kummittelee ja jonka hissi on...., se tunne, kun olet hississä ja yhtäkkiä se putoaakin alaspäin ja singahtaa takaisin ylöspäin, huh. Ensikertalaiselle kokemus oli mieleenpainuva.

 

Toinen mieleenpainuva ajelu oli Star Tours - The Adventures Continue, jossa meidät laitettiin avaruusalukseen 3D-lasit päässä ja sitten mentiin vauhdilla pitkin ja poikin avaruudessa. Vaunu liikkui ja tärisi, pysähtyi äkisti ja taas kiihdytti, väisteli esteitä yms. Lennettiin ikään kuin oikeasti. Hauskinta varmaan oli, kun aluksi ilmoitettiin, että aluksesta puuttuu kapteeni ja etsitäänpä yleisön joukosta sopiva ja yhtäkkiä poikamme naama ilmestyi aluksen tv-kuvaan ja kuski ilmoitti, että tässä on meidän kapteeni :)

Päivä oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia esityksiä - varsinaisia hyvipuistoajeluja Hollywood Sudioilta ei niinkään löydy. Yksi odotetuista ja hurjimmista ajeluista - Rock'n Roller Coaster oli meidän ja varsinkin teinin harmiksi huollossa, joten se jäi nyt kokematta. 

Koko puistoon saa menemään halutessaan koko päivän, mutta meille riittävä aika oli n. 6 tuntia.

 

Tunnelma puistossa on sadunomainen... 

 

Hotellille päästyämme pulahdimme altaalle vielä koko porukalla uimaan, todella virkistävää helteisen päivän jälkeen. Täällä ei todellakaan tunnu siltä, että olisi marraskuu...

FLORIDA: 1.11. Orlando and Disney, here we come...

Aamu valkeni aurinkoisena Fort Lauderdalessa. Tänään jätettiin kuitenkin tämä aurinkoinen kaupunki ja käännettiin nokka kohti Orlandoa...

Onneksi on tila-auto, että saatiin kaikki tavarat sopimaan ja jäi vielä tilaakin ;) Suunnattiin ensin aamiaiselle Einstein Bros. Bageliin. Nyt en laita kuvia siitä, koska huomaan, että kaksi viimeistä postausta alkaa aamiaiskuvilla. Sitten haettiin viereisestä Mallista varvikkaat ja suunnattiin rantatietä kohti pohjoista. 95 valtatie olisi paljon nopeampi, mutta huomattavasti tylsempi valinta reitiksi.

Koska sää oli niin aurinkoinen ja lämmin, päätimme pysähtyä rannalle Fort Lauderdalen pohjoispuolella (Delray Beach). 

 

Ihanan vaaleaa hiekkaa, vain muutamia ihmisiä ja tyrskyävä meri, täydellistä :) Ajan olisi voinut pysäyttää tuohon hetkeen, mutta koska kilometrejä oli vielä paljon edessä oli pakko jatkaa matkaa.

 

Matkalla saimme ihastella maisemien lisäksi amerikkalaisten huikeita taloja, jotka täyttävät rantaviivaa paikoitellen - kyseessä ei ollutkaan ihan pienet talot, vaan hulppeat kartanot, joiden pihalla latinopuutarhurit ja poolboyt ylläpitivät talojen piha-alueita. Montakohan miljoonaa täytyisi laittaa tiskiin, saadakseen moisen 'linnan' omakseen? 

 

Muutamalla pysähdyksellä etenimme kohti Orlandoa. 

 

 

Yhtäkkiä katsahdimme taivaalle, kun siellä lentävä lintu oli poikkeuksellisen kookas - no sehän oli kotka. Hetken päästä näitä kotkia lenteli taivaalla kymmeniä ja taas kymmeniä. Hyvä jos Suomessa olemme nähneet edes yhtä. Aika huokean näköistä liitoa saimme ihastella.

Orlandoon saavuttiin alkuillasta - kuin yhdestä suusta tunnistimme meidän häämatkahotellin. Jännää, miten tietyt paikat vaan on jääneet mieleen, vaikka aikaa on kulunut jo 16 vuotta! Tällä kertaa yövymme Florida Mall -hotellissa, joka on ostoskeskuksen yhteydessä oleva iso hotelli...

 

Pojat lähtivät heti hotellin uima-altaalle ja tytöt...kauppakeskukseen ;) Huomenna on tarkoitus tutustua Orlandoon...