SANTORINI: 29.7 kotiinlähtöpäivä

Kello soi tänä aamuna yhdeksältä, että ehditään pakkaamaan viimeiset tavarat ja aamiaiselle. Huoneiden luovutus on klo 11.30 mennessä. Me naiset olimme pakanneet tavaramme jo lähes valmiiksi edellisenä iltana, mutta miesten laukku oli aivan vaiheessa.

Viimeinen aamupala Kouros Village -hotellissa, laukut kiinni ja laukut respaan. 

Meillä oli iltapäivään asti aikaa nauttia vielä hotellin altaasta ja näin me tehtiinkin.

Hotellilla oli todella hyvin järjestetty kotiinlähtijöille mahdollisuus peseytyä ja vaihtaa vaatteet ennen lennolle lähtöä. He ohjasivat meidät alakerran takkahuoneeseen, jossa oli myös peseytymistilat suukuineen, toivat meille puhtaat pyyhkeet ja antoivat rauhassa valmistautua. Tosin meille oli tulla kiire, koska yksityiskyytimme saapui hieman etuajassa.

Kuski oli puhelias ja osasi englantia hyvin. Matkalla hotellilta kentälle hän kertoi Santorinista erilaisia faktoja ja kyseli Suomesta. Matka meni joutuisasti ja kentälle saavuttiin puoli kuuden maissa - lentomme lähtee klo 19.50.

Santorinin kenttä on ehkä pienin, jolla ollaan koskaan oltu ja toiminta kentällä jokseenkin organisoimatonta. Liput haetaan tiskiltä (check-in), jossa myös laukut punnitaan, mutta sitten laukut otettiin takaisin ja kuljetettiin toisen jonon kautta hihnalle läpivalaisuun. Siitä ne lähtivät koneeseen. Turvatarkastukseen mennäänkin sitten ulkokautta. Turvatarkastus sujui yllättävän nopeasti, tosin jälleen kerran minun kohdalla laite piippasi. Noh, tällä kertaa sen aiheutti hiussolki. Turvatarkastuksen jälkeen on yksi aula, jossa kaikki matkustajat odottavat lentojensa lähtöä. Yläkerrasta löytyy lisää istumatilaa - ulkoa terassilta. Kaikkiaan kentällä on turvatarkastuksen jälkeen yksi pienen pieni  tax free kauppa ja pari kahvila/kioskityyppistä myyntipistettä, josta voi ostaa juotavaa tai pientä purtavaa.

Me istuimme odottamaan ulos terassille, lentokoneiden meteliin - muutaman :-) muunkin kanssa.

Kun kone saapuu kentälle, se pitää moottorit käynnissä. Koneellinen Santorinille tulevia ihmisiä päästetään ulos ja samantien lähtijöitä aletaan lastaamaan sisään. Turhia ei konetta kentällä seisoteta. 

Tässä tällä kertaa jälleen yksi loma täynnä muistoja ja paljon kuvia, joita katsella, kun Suomessa ilmat kylmenevät.

Bye bye Santorini...

SANTORINI: 28.7

Viimeisen kokonaisen päivän aamuna heräsin jo kahdeksalta, vaikka unta oli takana vain vajaa 6 tuntia. Huoneeseen tulvi niin paljon valoa, että tuntui ihan päivältä. Kävin viemässä pyyhkeet altaalle ja nautin hetken aamun hiljaisuudesta ainoana altaalla. 

Muu porukka veti sikeitä, kun palasin huoneeseen. Ajattelin ottaa pienet unet vielä, mutta ei siitä mitään tullut, joten lähdin aamiaiselle - yksin.

Hotellilla on töissä oikea tehopakkaus, Leo, joka tekee lähes kaikkia hotellin töitä - ympäri vuorokauden. Hän muistaa jokaisen vieraan huoneiden nrot ja aamiaismieltymykset. Tänäkin aamuna kahvi tuli pöytään pyytämättä.

Leo hiukan ihmetteli, kun olin yksin aamupalalla, päätteli kuitenkin, että muut ovat nukkumassa.

Jäin aamiaisen jälkeen altaalle, meidän muu porukka oli heräillyt ja suunnittelivat aamiaiselle lähtöä rantakadulle, koska hotellin aamiaisaika oli jo ohi.

Minä päätin pakata jo laukkuni, rasvailin kroppani ja suuntasin takaisin altaalle. 

Tämä hotelli, johon lopulta päädyttiin, kiitos Aurinkomatkojen luotettavuuden, on osoittautunut oikein viihtyisäksi. Tämä ei siis ole se hotelli, joka alunperin varattiin ja maksettiin. Hotelli on kuitenkin osoittautunut sijainniltaan alkuperäistä paremmaksi ja sijainti on mielestäni hotellin valinnassa keskeistä. Lisäksi hotellin siisteys on yllättänyt positiivisesti, yleiset vessatkin ansaitsevat erityismaininnan. Hotellin henkilökunta on todella ystävällistä ja palvelualtista, kiitos Kouros Village.

Altaalla vierähti taas koko päivä uiden ja auringosta nauttien, on tämä lomaa parhaimmillaan.

Illasta suunnattiin taas Firaan. Bussipysäkki on ihan hotellin lähellä. Yksi bussi ajoi ohi, koska oli aivan täynnä. Seuraavaan päästiin kyytiin ja jopa istumaankin, luksusta. Bussimatka Firaan maksaa 2,40€/hlö, joten sopuhintaista.

Firassa mentiin muutaman kaupan kautta syömään. Firasta löytyy mm. Sephora, joten sekös sai tyttären onnelliseksi :-D

Syömään mentiin Stani-ravintolaan. Tilattiin perinteistä kana gyrosta sekä kana souvlakia viinin kera, tottakai!

Jatkettiin ruoan jälkeen vielä kaupoissa kiertelyä, ostin tältä matkalta mm. kaksi mekkoa, toisen rannalle ja toisen iltamenoihin. Santorini ei varsinaisesti ole mikään shoppailijan unelma - saarella myydään lähinnä vaan matkamuistoja, taidetta ja paikallista keramiikkaa.

Takaisin hotellille pakkaamaan lähdettiin jo yhdentoista bussilla, jotta ehdimme edes vähän nukkuakin. Tänään oli siis tällä erää viimeinen ilta Santorinilla.

SANTORINI: 27.7

Unikeonpäivä ja meitäkin nukutti makoisasti. No ei auta, ylös ja aamiaiselle, että päästään päivän touhuihin.

Miehet suuntasivat saaren ainoaan vesipuistoon, joka on kävelymatkan päässä hotellistamme. Tytär on huonovointinen, joten taidamme pysytellä varjoisilla paikoilla rannalla tämän päivän. Oma kroppakin kaipaa ehkä taukoa auringonpaahteelta.

Perissan ranta on tosiaan ihan kävelymatkan päässä hotellilta ja tuoleja on rannalla paljon - perinteisistä tuoleista säkkituoleihin. Yleensä tuolit kuuluvat joko lähihotellille tai baarille. Hotellin tuoleja voivat käyttää luonnollisesti vain kyseisen hotellin asiakkaat, mutta baarien tuoleja voi käyttää 10€/2 tuolia tai joissain käyttö on sidoksissa siihen, että ostaa kyseisestä baarista jotain.

Ranta on mustaa laavakivihiekkaa, joten paljain jaloin ei mitään asiaa. Rannalla on ihana tuuli koko ajan, joten siellä ei tule hiki.

Pulahdettiin vielä rannalta tullessa hotellin altaalle ja sen jälkeen lähdettiin valmistautumaan iltaan. Tänään oli tarkoitus suunnata Firaan ostoksille.

Hyppäsimme paikallisbussiin kohti Firaa. Istumapaikkoja ei enää ollut ja bussi oli niin täynnä, että rahastaja - kyllä, busseissa on kuskin lisäksi lippujen myyjä - työnsi meitä vaan tiiviimmin bussin käytävälle. Siinä sitten keikuimme tasapainoa pitäen. Aikamoista matkantekoa - perille kuitenkin päästiin.

Firassa, samoin kuin Oíassa ja Imeroviglissäkin on asunnot ja hotellit rakennettu vuoren rinteelle, mutta Fira saaren pääkaupunkina on levittäytynyt myös rinteeltä keskemmällekin.

Käveltiin ihanilla, kapeilla kujilla, poikettiin kaupoissa ja suunnattiin katsomaan auringonlaskua mahdollisimman ylhäällä olevan ravintolan, Select:n ylimmälle terassille. Tilattiin viinit, minä päätin maistaa Santorinin erikoisuutta, Visantoa, joka on makea viini. Kuvien ottaminen oli lähes mahdotonta, kun tuuli niin paljon, että kännykkää piti puristaa kaksin käsin. Saatiin kuitenkin otettua ihan hyviäkin otoksia...

Käytiin illemmalla syömässä vielä pita chicken gyrokset ja jälkiruoaksi chill'inboxissa frozen yoghurt-jäätelöt, joihin sai valita mieleisiä täytteitä - karkeista ja hedelmistä erilaisiin kastikkeisiin.

Hiukan yli kaksitoista oltiin valmiit lähtöön takaisin hotellille. Bussi menisi klo 01.00, joten päätettiin ottaa taksi, big mistake!

Saaren julkinen liikenne on mitä on, mutta taksin saaminen lähes mahdotonta. Koko saarella takseja on vajaa 40, mutta niistä ajossa taisi olla vain viisi! Seistiin taksijonossa n. 50min. Muutama taksi purkasi jonoa, mutta halusivat ajaa vain lähikyliin, ei lainkaan Perissaan, joka sijaitsee kauimpana Firasta. Alkoi hippasen otsaa kuumottaa koko touhu. Olimme jo luovuttaa, kunnes tuli taksi - avasimme ovet ja istuimme kyytiin, kiinnitimme turvavyöt ja vasta sitten kerroimme, mihin olemme matkalla. Hän ajoi meidät hotellille. Loppu hyvin kaikki hyvin.

SANTORINI: 26.7

Tänään oli taas allaspäivä, nukuttiin pitkään, käytiin aamupalalla ja huilailtiin/rasvailtiin huoneessa ja sen jälkeen altaalle.

Hotelliin on tullut viime päivinä aasialaisia, mutta heitä ei altailla näy, joten aurinkotuolitkin riittävät hyvin, vaikkei niitä ryntääkään varaamaan pyyhkeillä asmuyöstä. Se, jos mikä on tylsintä etelän lomilla.

Uimista, auringonottoa, pientä purtavaa eli chicken pita gyroksia, paljon vettä ja jääteetä - niistä koostui tämä päivä. 

Vasta kuuden aikaan lähdetttiin suihkuun ja voi apua, nyt on meikäläinenkin tainnut palaa - ei kiva. 

Nyt on vuorostaan tytär kipeä, sama flunssa tarttunut häneenkin. On meillä nyt huonoa tuuria.

Lähdettiin kuitenkin syömään rantakadulle, The Volcano -ravintolaan, joka on illut ilta toisensa jälkeen täynnä. Syötiin Chicken Souvlakit eli kanavartaat ranskalaisilla, couscousilla ja tsatsikilla sekä vihanneksilla.

Ruoan tulo kesti ehkä turhankin kauan, mutta ruoka oli hyvää. Jälkiruoaksi ravintola tarjosi jotain paikallista makeaa. Muistutti ulkoisesti meidän pullia minikoossa, mutta ne oli uitettu jossain makeassa liemessä. Erikoisen makoista. 

Ruoan jälkeen lapset halusi jätskille Vienna -jätskibaariin. Ihanan karkkimainen paikka, listoja myöden.

Jätskien jälkeen tytär oli jo niin flunssan väsyttämä, että lähti isänsä kanssa takaisin hotelliin ja me pojan kanssa päätettiin tehdä vielä pieni iltalenkki ja käveltiinkin siihen 'isompaan' supermarkettiin ja käytiin katsastamassa Santorinin vesipuiston sijainti ja rantakadun kautta hotellille. 

SANTORINI: 25.7

Aamu valkeni aurinkoisessa ja kuumassa säässä. Tälle päivälle vuokrasimme auton ja on tarkoitus kierrellä saarta. Ehdimme nauttia aamiaisen ja autovuokraamon henkilö toikin meille auton heti aamiaisen jälkeen hotellille. Tavarat kassiin, siis uikkarit ja pyyhkeet ja kamera yms. ja matkaan.

Suuntasimme kohti Kamaria, mutta pysähdyimme jo Perissasta lähdettyämme ja Emporio -kylän ohitettuamme aivan upealle näköalatasanteelle. Kuvia ei sitten päässytkään ottamaan, ellet tilannut baarista jotain - kuinka ovelaa.

Istuimme nauttimaan virvokkeista ja maisemista ja otin siinä muutamille matkailijoille kuviakin. 

Jatkoimme matkaa. Meidän alkuperäinen ajatus oli mennä ylös vuorelle, mutta vuokra-auto oli niin tehoton, että päätimme unohtaa sen retken. Suuntasimme kohti Oíaa.

Tie oln paikoitellen aikamoista serpentiiniä ja korkeuserot on saarella huikeat. Pysähdyimme välillä napsimaan kuvia.

Oíaan saavuttiin keskellä päivää, kuuminpaan aikaan, joka taisi olla virhe. Lämpötila oli n.40 astetta ja sen kyllä huomasi..Vuoren rinteelle rakennettu kaunis kylä kätkee sisäänsä hotelleja, asuntoja, kauppoja - kapeita kujia ja satoja portaita. Tälle päivälle tuli porrastreeniä kerrakseen :-D

Oíassa oli niin kuuma, että hiki valui norona pitkin selkää ja kasvojakin piti pyyhkiä vähän väliä. Poikkesimmekin kauppoihin sisälle vain niiden ilmastoinnin takia - tai no, yhdestä kaupasta ostettiin viuhkat, että saatiin viuhkottua ilmavirtaa kasvoille. Ihmisiä oli valtavasti, turisteja siis, mutta nyt onkin turistikausi kuumimmillaan - kirjaimellisesti.

Pysähdyttiin syömään yhteen näköalaravintoloista. Tilattiin pientä purtavaa ja juomista ja taas ihailtiin ainutlaatuisia maisemia.

Oíasta lähdettiin ajamaan Firan (Santorinin pääkaupunki) kautta tutustumaan eri rantoihin. Pysähdyttiin Red Beachille, mutta miehet eivät halunneet uimaan.

Jatkoimme matkaa kohti Kamaria. Matkalla pysähdyttiin apteekkiin, josko sieltä löytyisi helpotusta pojan flunssaan. Ostin henkilökunnan suosituksesta Olivobiotic -kapseleita, joka on luontainen 'antibiootti' sisältäen mm. oliivipuun lehdistä puristettua uutetta, sinkkiä ja D3 -vitamiinia. Tämä kuulemma poistaa tehokkaasti flunssaa, nenäsuihkeet helpottavat vain hetken. 

Kamarissa mentiiin suoraan rantaan ja uimaan. Merivesi on todella lämmintä, mutta pohja ja kovaa muhkuraista kiveä/kalliota ja erittäin liukas ja melko haastavaa mennä uimaan, kun aallot heittelevät kroppaa puolelta toiselle - vaatii melkoista tasapainoa.

Virkistävän uimareissun, joka tosin haihtui kävelymatkalla autoon, kun taas oli kuuma :-D Silti, nautin tästä lämmöstä suunnattomasti. Paikoitellen tuulee niin voimakkaasti, että se pyörittää hiekkaa ympäriinsä. Autot varsinkin ovat yltä päältä hiekan peitossa.

Kamarista lähdettiin takaisin kohti Firaa, koska poika bongasi matkalla saaren ainoan McDonald'sin, johon nyt oli päästävä.

Koska kello lähestyi jo seitsemää ja meillä oli tavoitteena nähdä saaren länsipuolelta auringonlasku, piti kiirehtiä etsimään sopiva paikka Oíasta - matkaan siis.

Päätimme jäädä nauttimaan auringonlaskusta Imerovigliin, joka on Firan ja Oían välissä, rauhallisempi paikka kuin nuo mainitut, mutta vähintäänkin yhtä kaunis - hotellit jopa suurempia hienoine uima-altaineen - täällä varmaan julkkikset viettävät lomaansa.

Auringonlaskun nähtyämme halusimme mennä vielä Oían kujille kävelemään. Paikka kuhisi turisteja, mutta hyvin sinne sekaan mahtui. Jos joskus vielä palaan Santorinille, otan ehdottomasti hotellin Firasta tai Oíasta tai rauhallisemmasta Imeroviglistä. Hotellit täällä uima-altaineen (iltaisin valaistuna) ovat ainutlaatuisen kauniita.

Puoli yhdentoista aikaan lähdettiin lähes pilkkopimeässä ajamaan serpentiinistä vuoristotietä kohti hotellia. Matkalaiset olivat uupuneita, mutta onnellisia - flunssista huolimatta.

SANTORINI: 24.7

Tänään särkee päätä. 2/4 on flunssassa ja voin sanoa, että flunssa yli 30 asteen helteessä ei ole kiva 🙁 Tänään otetaan varmaan rauhallisesti, uidaan mitä pystytään ja makoillaan varjossa. 

Aamupalan jälkeen 

käytiin kyselemässä respasta vinkkejä mihin mennä ja mitä kannattaa saarella nähdä. Saatiinkin kartan kera varsin kattava opastus, jotta osaamme tiistaina huristella autolla ympäri saarta. Tässä hotellissa on tosi ystävällinen henkilökunta, homma toimii ja melko hyvin osaavat myös englantia.

Päivä vierähti altaalla makoillen ja uiden. Tänään oli huomattavasti kuumempi kuin eilen ja kuulinkin muutaman hotellivieraan sanovan, että mittari näyttää 39 astetta!!! Ilmankos aurinkotuolissa ei kauaa voinut makoilla, vaan parhaiten viihtyi altaassa.

Välillä käytiin syömässä hotellin baarissa pikkupurtavaa ja juomassa raikasta sitruunajääteetä. Pelailtiin korttia varjossa ja nautiskeltiin kiireettömästä lomasta.

Illalla lähdettiin vielä rannalle, muttei käyty uimassa - kasteltiin vaan varpaita ja käveltiin pitkin rantaviivaa. 

Kellään ei ollut erityisen nälkä, koska oltiin vähän ennen lähtöä syöty pita gyrokset - jotka ovat täällä kreikassa ihan parasta. Niinpä suunnattiin jälkkärille TripAdvisorinkin suosittelemaan Chocolat-kahvilaravintolaan, jonka crepekset vievät kielen mennessään...

Miehet tulivat niin täyteen, että halusivat palata hotellille, mutta perheen naisväki päätti suunnata Perissan kylän suurimpaan supermarketiin, joka oli kooltaan ehkä meidän Alepan kokoinen. Ulkomailla on aina hauska tutustua paikallisen ruokakaupan tarjontaan. Tälläkin kertaa löysimme yllättäin meillekin varsin tuttuja tuotteita...

Ja oli siellä mehu-/limsa-/oluthyllyssä hieman erikoisempikin tuote...mielialan kohottaja lukee tuotteen kuvauksessa. Päättelimme kyseessä olevan energiajuoman, mutta mene ja tiedä - tuote jäi hyllyyn.

Ostimme kuitenkin kolmen euron punaviinin, hieman suolaista ja makeaa naposteltavaa ja suuntasimme takaisin hotellille.

SANTORINI: 23.7

Ensimmäinen yö takana, ei kovin hyvin tullut nukuttua, kun välillä oli niin kuuma ja kun ilmastoinnin laittoi päälle, niin hetken kuluttua oli aivan jäässä. Pitää ehkä tänään tutustua paremmin noihin ilmastointilaitteen säätöihin.

Aamupala tarjoiltiin ja tarjoillaan hotellin katetulla kattoterassilla. Paikka on idyllinen, valkeat liinat pöydissä ja valkoiset huputetut tuolit - juuri minun makuuni. 

Aamupala on buffet-tyylinen munakokkelia, nakkeja, pekonia, keitettyjä kananmunia, croissanttia, leipiä, leikkeleitä, vihanneksia, jälkiruokakakkua ja jugurttia, johon eri lisukkeita sekä hedelmiä. Juomina mehuja ja kahvia sekä teetä.

Aamiaisen jälkeen huoneeseen rasvaamaan, bikinit päälle ja altaalle.

Altaalla vietettiin melkein koko päivä, välillä syötiin Granmama's paikasta perinteisellä isoäidin reseptillä valmistetut pita chicken gyrokset eli rieskan tyyppisen leivän välissä kanaa, salaattia ja tsatsikia ja kaikki tämä käärittynä rullalle. Nam, kun olikin maistuvaa.

Uimisen ja auringonoton jälkeen miesväki suuntasi huoneeseen huilimaan, kun naiset lähtivät vielä rannalle, johon ei ole kuin ehkä 200m.

Kylläpä merivesi virkisti, eikä tuo tuliperäinen hiekka nyt niin kuumaa jaloille rannalla ollut, kun etukäteen oli varoitettu. Kaikilla näytti kuitenkin olevan jaloissaan jonkin sortin varvikkaat tai uimakengät - paljasjaloin ei monikaan kävellyt.

Uinnin jälkeen menimme vielä tyttären kanssa hotellin uima-altaalle ja sitten huoneeseen suihkuun ja valmistautumaan iltaan, kun perheen nuorimmainen veteli vielä päiväunia. Toivottavasti ei tullut yliannostusta aurinkoa...

Tänään käveltiin aikalailla, kun etsittiin ruokapaikkaa. Ranta on täynnä aurinkotuoleja, jotka ovat joko sillä kohdalla olevan hotellin tai vastaavasti ravintolan/baarin. Tuolit ovat maksuttomia, kunhan tilaat kyseisestä baarista jotain.

Erehdyttiin kävelemään rantakatua 'väärään' suuntaan, kun ravintolat alkoivat harveta, käännyimme takaisin ja poikkesimme syömään Charlina-ravintolaan. Ruoka oli erinomaista.

Ruoan jälkeen oli pakko tehdä kävelylenkki, että ruoka sulaisi. Käveltiin Perissan rantakatua vuorta kohti ja poikettiin matkalla pikkukaupoissa ja ostamassa juotavaa sekä pikkupurtavaa hotellille.

Pääkadun alussa on hieno kirkko, joka täytyy tulla katsomaan vielä päivänvalossakin.

Ilta oli niin helteinen, että hiki valui melkein kävellessäkin. Lämpötila oli lähes 30 astetta vielä yhdentoista aikaan illalla. Kyllä tämä Suomen sään voittaa :-D Nyt nukkumaan ja huomenna taas altaalle...