Loman viimeinen ilta, Mijas vielä kerran

Loma alkoi olla loppusuoralla, aamulla aikaisin olisi edessä lento kotiin. Halusin, että meidän perheen miehetkin saavat kokea Mijaksen, joten suuntasimme kylään vielä kerran. Autolle löysimme parkkipaikan aivan näköalaravintoloiden alapuolelta, tien vierestä, jonne muutama muukin oli ohjattu pysäköimään. Auto lukkoon ja portaita pitkin kylään, enjoy!

Näköalat tuli ihailtua ja kuvattua, viimeisen kerran syömään ravintolaan, josta onnistuimme saamaan pöydän aivan ikkunan vierestä.

Tällä erää loma oli tässä, palaamme varmasti ❤️🇪🇸

Puolipilvinen päivä, retki Nerjaan

Lomaviikoillemme osui myös yksi puolipilvinen päivä, joka sattui olemaan maanantai. Museot yms. ovat siis kiinni, joten mihin mennään? Granadan Alhambra oli alkuperäinen ajatuksemme, mutta koska paikka oli kiinni, piti keksiä muuta. Päätimme ajaa n. 85km:n (reilun tunnin ajomatkan) päässä olevaan Nerjaan.

Nerja, tätä vehreää maanviljelys- ja kalastajakylää alettiin 1960-luvulla rakentaa lomakeskukseksi, mutta tänä päivänäkään siellä ei ole yhtään korkeaa hotellia.

(Kuva netistä)

Nerjasta löytyy upeita rantoja, jotka sijaitsevat vuorten poukamissa. Ainoa haaste on auton pysäköinti, jolle ei mistään löydy paikkaa. Mekin jouduimme pettymykseksi kääntymään yhdeltä upealta rannalta pois, koska autoa ei saanut pysäköityä mihinkään. Tyydyimme sitten ihailemaan matkan varrella maisemia.




Keskityimme tutustumaan Nerjan tunnetuimpiin nähtävyyksiin, joista tässä yksi: Aqueduct of El Aguila.
Tämän mahtavan sillan pääsee kuvaamaan ihan tien vierestä vastapäiseltä sillalta. Autonkin saa pysäköityä molemmin puolin siltaa. Täältä jatkoimme matkaa 'Euroopan parvekkeelle', Balcon de Europalle Plaza Españan kautta.




Edessämme avautui suuri 'parveke' 












Kadun päästä avautuivat näkymät erittäin kirkkaaseen välimereen. Sama vesi on muuten huomattavasti sameampaa Fuengirolan kohdalla.








Parvekkeelta jatkoimme syömään lähistöllä olevaan ravintolaan pizzat. Herkulliset olivatkin, mutta oli niin nälkä, etten edes kuvia ehtinyt ottaa :-)

Jatkoimme tutustumista kaupunkiin ja muutamiin rantoihin. Nerjan tippukiviluola olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, mutta koska me kävimme jo Gibraltarilla vastaavassa luolassa, niin katsoimme sen olevan turhaa.
(Nerjan katuja)

Nerjasta päätimme suunnata rantatietä takaisin Espanjan kotiimme. Rantatiellä oli huomattavasti mielenkiintoisempaa nähtävää kuin moottoritiellä (Autopista), jota pitkin tulimme. Päätimme pysähtyä sileäkiviselle rannalle Torrexiin. Tällaiselle kivien kerääjälle ranta oli unelma. Muut kahlasivat vedessä, minä kahmin taskut täyteen kiviä.




Illalla pulahdimme vielä omalle altaalle uimaan ja lähdimme Benalmàdenaan syömään.













Mahtava päivä täynnä elämyksiä ja paljon nähtävää, ei muuta kuin unten maille.