Vuokrafirman edustaja tuli hakemaan meidät kymmeneltä hitellilta ja lähdimme heidän toimistolle kirjoittamaan papereita. Auto alle, pieni Opel Corsa ja kohti hotellia. Vuokra-auton kannattaa olla pieni, koska tiet ovat paikoitellen tosi kapeita ja pysäköinti on haastavaa pieniin tiloihin.
Pakkasimme kamat kassiin ja suuntasimme kihti La Turqueta rantaa. Puolen tunnin ajamisen jälkeen pääsimme jo lähelle, kunnes meille ilmoitettiin, että ranta on täynnä - emme mahdu rannalle. Voi plääh, ei auta, jatkoimme matkaa Cala Caldanan rannalle.
Ranta oli ihan täynnä ihmisiä, aivan vieri vieressä. No, koska olimme viisitoista minuuttia etsineet parkkipaikkaa ja sen lopulta löysimme, niin sekaan vaan. Vesi oli täälläkin ihanan turkoosia ja hiekka vaaleaa. Mäntyjä tosin on niin paljon, että hiekan seassa on runsaasti neulasia.
Hetken päästä pojilla olikin taas nälkä ja he lähtivät rantabaariin, me tytöt jäimme rannalle.
Muutama tunti rantaelämää ja jatkoimme matkaa kohti vuoren rinteessä ja sen sisään louhittua ravintolaa, Cova d'en Xoroita. Mielettömän upea paikka, ehdottomasti käymisen arvoinen! Sisäänpääsy maksaa 10€, mutta siihen sisältyy yksi drinkki. Lasten kanssa pääsee päivällä, illaksi paikka muuttuu menomestaksi. Paikka on täydellinen juhlien viettämiseen - harmi, että
asutaan niin kaukana, muuten tietäisin, missä juhlani järjestäisin.
Täältä drinkit juotuamme (kuski tietty tyytyi
limppariin), jatkoimme matkaa kohti Maón tai kuten paikalliset kutsuvat, Mahónin kaupunkia. Ajaminen on täällä helppoa, kun käytännössä päästä päähän saarta on vain yksi varsinainen tie.
Mahónissa vähän shoppailua, mm. nämä ihanat nahkaiset Menorcalla tehdyt avarcat.
Ihmisiä oli liikkeellä, muttei tungokseen asti. Suurin osa turisteista on puheen perusteella espanjalaisia. Nautittiin puheen sorinasta vielä paikallisessa kahvilassa ja katseltiin ohikulkevia ihmisiä, kunnes päätettiin jatkaa matkaa vielä viimeiseen kohteeseen, saaren vanhimmalle majakalle, Faro de Cavallerialle, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa. Reitillä maisema alkaa muistuttamaan ensin Irlantia, sitten Islantia, ei lainkaan Espanjaa.
Upeat oli näkymät jylhiltä kallioilta. Taivas oli kuitenkin sen verran pilvinen, että auringonlasku jäi hieman laimeaksi. Kauniita hetkiä saatiin silti ikuistettua mielen syövereihin.
Lähdettyämme huomasimme, että emme millään ehdi hotellille illalliselle, joten poikettiin matkalla pihviravintolaan syömään suoraan hiiligrillistä grillattua kanaa ja kasviksia. Tarjoilija hupsutteli asiakkailleen, joka teki omalla tavalla ravintolakokemuksesta mukavan kokonaisuuden.
Ruokailun jälkeen palattiin hotellille nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti