Kesäloma voi alkaa, nokka kohti Menorcaa ☀️
Istuimme koneen viimeisellä rivillä, joten etukäteen ikkunapaikastaan hehkuttaneelle teinille oli pienoinen pettymys hänen näköalansa 😂
Kello oli siis 5.20, kun päästiin matkaan, joten väsymyskin oli sen mukainen eli ei oikeastaan haitannut, ettei ikkunaa ollutkaan - eikä tuolla pilvien yläpuolella mitään nähtävää olekaan.
Perille saavuttiin jumalattomien ilmakuoppien saattelemana, etuajassa, mutta laukkujen saaminen kesti jostain syystä niin kauan, että siinä se aika sitten menikin. Etsittiin Aurinkomatkojen bussi ja kohti hotellia Calan Boschille.
Meidän hotelli oli bussikuljetuksen viimeinen pysähdys, mutta opas hehkutti sen olevan myös paras hotelli - katsotaan, tuumattiin yhteisesti. Huoneet eivät olleet valmiina saavuttuamme, joten suuntasimme aamiaiselle hotellin notkuvan buffapöydän ääreen.
Kun lopulta saimme huoneet, olimme kaikki niin poikki, että päädyimme suoraan nukkumaan. Nuoret simahtivat saman tien, kun kallistivat päänsä tyynyyn. Kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen uikkarit päälle, rasvaukset ja altaalle. Päivä oli lämmin, mutta melko pilvinen.
Eipä me kovin kauaa altaalla ehditty makoilemaan, kun nälkä yllätti ja suuntasimme rantaan etsimään jotain purtavaa... Rannan tuntumassa on monia pieniä ruokapaikkoja, valitsimme paikan nimeltä 'Why not', joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
Meidän lähiranta on aika pieni, kuten useimmat Menorcan rannoista. Ihmisten keskuudessa se on kuitenkin suosittu, koska montaa tyhjää kohtaa, jossa ei olisi ollut joku pyyhkeen kanssa, ei rannalta löytynyt. Rantahiekka on Menorcalla vaaleaa ja vesi turkoosia. Huokoisen näköistä kiveä on kaikkialla.
Ruokailun jälkeen päädyttiin takaisin hotellille kaupan kautta. Pojat meni vielä uimaan ja me tytöt jäimme huilimaan.
Tällä lomalla olimme laiskoja kahlaamaan omatoimilomia hektisen työrupeaman vuoksi, joten päätös valmiista pakettimatkasta syntyi helposti. Hotellivalinnassa painottui hyvä uima-allasalue, monipuolinen aamiainen ja sijainti. Päädyimme Aurinkomatkojen Princesa Playaan puolihoidolla.
Illalliselle lähdettiin Espanjan aikaan jo puoli ysin maissa. Buffapöytä notkui erilaisista ruoista ja jokaiselle löytyi helposti syötävää. Ravintolasali on valtava ja ravintolan ulkoterassillekin on mahdollista mennä illastamaan.
Hauska tilanne syntyi, kun olin hakemassa ruokaa. Vanhempi miestarjoilija oli tullut kysymään mieheltäni mistä maasta olemme. Vastauksen kuultuaan oli kuitenkin vielä kysynyt, että entäpä vaimosi, onko hän espanjalainen...mieheni oli ymmärtänyt kysymyksen (tarjoilija puhui siis espanjaa) väärin ja luuli hänen kysyneen espanjankielen taidostaan, johon mieheni oli vastannut, että vähän. Oli siinä tarjoilija ihmeissään saatuaan vastauksen, että vaimo on vähän espanjalainen :) Kun palasin pöytään, tuli sama tarjoilija kysymään minulta erikseen, olenko espanjalainen - mielellänihän minä olisin, mutta en valitettavasti ole.
Vatsat täynnä katselimme vielä jonkin aikaa illan esiintyjiä, kunnes luovutimme ja totesimme, että univelka painaa nyt liikaa, paras painua pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti